torstai 30. huhtikuuta 2020

Oman elämänsä sankariastronomi



Jos vähän reilut sata vuotta sitten olisi kysynyt sanomalehtiä lukevalta amerikkalaiselta, että kuka on suurin elossa oleva tähtitieteilijä, hän olisi saattanut vastata Percival Lowell. Marsin kanavien tutkija esiintyy nykyisissä tähtitieteen historiaa käsittelevissä kirjoissa lähinnä varoittavana esimerkkinä, hänen havaintonsa ja niistä tehdyt päätelmät osoittautuivat yhdistelmäksi optisia harhoja ja toiveajattelua. Kovana kilpailijana Lowellille olisi kuitenkin ollut T.J.J. See, joka on nykyään lähes täysin tuntematon. Miten näin on käynyt, kuka hän oli? Tämä on yksi tähtitieteen historian omituisimmista tarinoista.

Jos henkilöä on rasitettu ikuistamalla mahtipontisesti kaksi Yhdysvaltain presidenttiä hänen nimeensä Thomas Jefferson Jackson See, niin ehkä nimi on todellakin joskus enne. Poiketen useimmista amerikkalaisista kollegoistaan, See sai hyvän koulutuksen eurooppalaisissa yliopistoissa; kun hän palasi Amerikkaan, häntä pidettiin yhtenä lupaavimmista nuorista tutkijoista.

See teki aluksi melko rutiininomaisia tutkimuksia kaksoistähdistä, mutta oli huolimaton niin havaintojen kuin niistä tehtyjen jatkotutkimusten suhteen. Vuonna 1899 hän esitti kaksoistähdessä 70 Ophiuchi olevan näkymätön kolmas komponentti, joka häiritsi tähtiparin liikettä. Taivaanmekaniikan tuolloinen ykkösnimi Forest Ray Moulton kuitenkin osoitti, että Seen esittämä kolmoistähden konfiguraatio oli erittäin epästabiili ja näin ollen hyvin epätodennäköinen. See vastasi tähän kritiikkiin lähettämällä tulikivenkatkuisen vastineen Astronomical Journal -lehteen, joka julkaisi vastineesta vain sensuroidun version ja pisti Seen ikuiseen pannaan lehden sivuilta.

Tuohon aikaan tähtitieteessa ja fysiikassa vallitsi melkoinen kuhina, joten ymmärrettävästi See suuntasi pian katseensa kaksoistähdistä vähän isomman mittakaavan ongelmien selvittämiseen. Näkemyksiään maailmankaikkeuden rakenteesta hän julkaisi paitsi alan lehdissä, niin myös lukuisissa yleistajuisissa artikkeleissa.  Huikaisevista löydöistä ja teorioista kertovat lehdistötiedotteet ja Seen itsevarma esiintyminen vakuuttivat suuren määrän ihmisiä siitä, että Amerikka oli saanut hänessä Kopernikuksen tai Keplerin veroisen tähtitieteilijän.

Osa Seen esittämistä väitteistä ei eroa kovin paljoa nykyisestä näkemyksestä, esimerkiksi se, että Kuun kraatterit ovat syntyneet törmäyksissä, ei vulkaanisen toiminnan tuloksena. Tämä oli kuitenkin lähinnä tuuria; kun sohii joka suuntaan, niin väistämättä joskus tulee osumiakin. Tyypilliset Seen väitteet olivat kuitenkin osastoa:

  • tähdistä erkaneva materia kerääntyy kohti Linnunradan napoja, missä se sitten muodostaa spiraalisumuja
  • spiraalisumuista syntyy tähtiä, jotka ajaantuvat takaisin Linnunradan kiekon tasoon
  • suurin osa sumumaisten kohteiden valosta syntyy pienempien kappaleiden törmätessä niihin
  • Marsissa ei voi olla vuoria
  • Venus pyörii Maata nopeammin

See esitti tälle kaikelle lähinnä lyhyehköjä kuvauksellisia selityksiä, viitaten aikalaiskollegoiden tutkimusten sijaan sata vuotta aiemmin eläneeseen William Herscheliin ja antiikin klassikkoihin. Suhdetta tutkijayhteisöön ei auttanut myöskään se, että See suhtautui epäilijöihin hyvin aggressiivisesti pilkaten heitä vastineissaan. 

Suuren osan ajatuksistaan hän julkaisi vuonna 1910 yli 700-sivuisessa kirjassa Researches on the Evolution of the Stellar Systems, Vol. II The capture theory of cosmical evolution, founded on dynamical principles and illustrated by phenomena observed in the spiral nebulae, the planetary system, the double and multiple stars and clusters and the star-clouds of the Milky Way (Vol. I sisältää koostuu hänen aiemmista kaksoistähtitutkimuksistaan). Vaikka See julisti poistavansa kirjallaan väärien käsitysten hämähäkinverkot, niin hyvin harva tähtitieteilijä luki kirjaa. Mutta Moulton luki ja sai Seen kiinni plagioinnista – hän osoitti Seen kopioineen käytännössä sanasta sanaan, kaavasta kaavaan ja kuvasta kuvaan pitkät pätkät kirjaansa Introduction to celestial mechanics – ilman mitään viittausta (Moulton 1912). 

Seen vastine saamaansa kritiikkiin oli taattua tavaraa: "In other cases, as in the misleading accounts of the Capture Theory of Cosmical Evolution, the evidence shows that the writers do not understand my work in its relation to the modern theory of clusters. A work on 'Popular Cosmogony', shortly to be published, will, I hope, set forth these matters in a simpler light. But for anyone longer to write or speak as if he seriously believed in throwing-off of planets and satellites is equivalent to admitting he still lives, moves and has his being in the densest mediaevalism." (See 1913)

Näin huikeasti alkaa T.J.J. Seen elämäkerta.

Ehkä lopullinen isku Seen maineelle tuli kuitenkin hänen itsensä toimesta. Vuonna 1913 ilmestyi Seen elämäkerta, William Webbiin nimiin merkitty Brief Biography and Popular Account of the Unparalleled Discoveries of T. J. J. See. Tosin jo kirjan imelä omistuskirjoitus sai monet epäilemään kirjoittajan olevan See itse, etenkin kun siinä vaiheessa kun sankarimme syntyy, teksti muuttuu ylisanoineen jo varsin hapokkaaksi. Kirjasta julkaistiin lehdissä mehukkaista näytteitä, jotka tekivät hänet naurunalaiseksi. Tämä omanlaisensa klassikko löytyy Archive.org:ista.

See ei kuitenkaan tästä lannistunut, ei myöskään siitä, että yhä harvempi tieteellinen lehti kelpuutti enää hänen artikkelejaan julkaistavaksi. Hän kehitteli omaa sähkömagneettista aaltoteoriaansa painovoimalle ja kritisoi Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa, Einstein sen enempää kuin muukaan tiedeyhteistö eivät Seen väitteisiin juuri reagoineet. Viimeiset artikkelinsa hän julkaisi Astronomische Nachtrichten -lehdessä, esimerkiksi vuonna 1922 hän julkaisi artikkelin, jossa hän väitti selittävänsä auringonpilkut, niiden jaksollisuuden sekä erilaisten sykkivien tähtien muutosten syyt. Näin huikeat tulokset esittävä artikkeli on sekin jostakin syystä joutunut tieteen roskakoriin. Kun Astronomische Nachtrichtenin päätoimittaja vaihtui, See joutui siirtymään omakustanteisiin, vähän samaan tapaan kuin eräät suomalaiset omien teorioiden kehittäjät.

Lähteet

Ashbrook, J. Sky And Telescope, October 1962
Moulton, F.R. Popular Astronomy 1912, 20, 67
See, T.J.J., 1913, Observatory 36,308
Webb, W.L. Brief Biography and Popular Account of the Unparalleled Discoveries of T. J. J. See