Kaunista pimeää yötä etsimässä

Puolen minuutin valotus Linnunradasta laajakulmaisella objektiivilla, lähimmät katuvalot parin kilometrin päässä (Pertti Rautiainen). 

Nyt alkusyksystä on paras aika katsella omaa galaksiamme Linnunrataa. Illan pimennyttyä se näkyy kirkkaimmillaan etelässä, lähes suoraan kohti zeniittiä nousevana utuisena juovana. Tuo utu tulee suuresta määrästä tähtiä, jotka ovat liian himmeitä näkyäkseen paljain silmin, pölyn sirottamasta tähtien valosta ja siellä täällä myös hehkuvista kaasusumuista. Pitkät valotukset ihan tavallisellakin järjestelmäkameralla (kts. kuva yllä) paljastavat Linnunradasta paljaalle silmälle näkymättömiä yksityiskohtia.

Valitettavan moni ihminen voi vain haaveilla Linnunradan näkemisestä, sillä katulamput ja muu keinotekoinen valaistus tekevät taustataivaasta niin kirkkaan, että vain kirkkaimmat tähdet on mahdollista erottaa. Olen itse viettänyt varhaislapsuuteni paikassa, jossa katuvalot eivät häikäisseet, voin vakuuttaa lapsen luontokokemuksen jäävän vajavaiseksi, jos hän ei koskaan pääse näkemään tähtitaivasta koko loistossaan.

Kuivasjärven ranta soveltuu revontulien havaitsemiseen (Pertti Rautiainen).

Keskellä kaupungin valoja asuvaa voi kiinnostaa, mikä on lähin paikka havaita vaikkapa Linnunrata. Tässä voi auttaa Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan kampanja Tuhannen tähden paikka, missä voi "ilmiantaa" hyviä havaintopaikkoja Ursan Taivaanvahti-sivuston interaktiiviselle kartalle tai selata muiden merkitsemiä paikkoja. 

Tällä hetkellä vinkattuja paikkoja voisi olla huomattavasti enemmänkin, esim. Oulun seudulla niitä on vain muutama. Itse olen merkinnyt kartalle Kuivasjärven etelärannan, joka ruohokenttineen on lähellä Kaijonharjun keskustaa. Se ei ole kelvollinen Linnunradan havaitsemiseen, mutta on sen verran kaukana katuvaloista, että esimerkiksi revontulien katsominen onnistuu jo mainiosti.