Kirja jota kukaan ei lukenut?

Owen Gingerichin The Book Nobody Read on kirja kirjasta. Se käsittelee Nikolaus Kopernikuksen teosta De revolutionibus orbium coelestium (1543), joka tunnetaan yleensä lyhyemmällä nimellä De revolutionibus. Kirjassaan Kopernikus esittelee yksityiskohtaisesti aurinkokeskisen mallin planeettojen liikkeelle käyttäen pitkälti lähtökohtana Ptolemaioksen teosta Almagest (100-luvulla jaa., alkuperäinen nimi Mathēmatikē syntaksis), joka oli vastaava matemaattinen käsikirja maakeskiselle mallille.

Gingerichin teoksen nimi on viittaus Arthur Koestlerin kirjassaan Sleepwalkers (1959) esittämään väitteeseen, jonka mukaan juuri kukaan Kopernikusta seuranneen parin tutkijasukupolven edustajista ei lukenut hyvin matemaattista De revolutionibusta. Gingerich kävi läpi useita satoja ensimmäisen (1543) ja toisen (1566) painoksen kappaleita ja totesi väitteen olevan kauniisti ilmaistuna täyttä potaskaa.

Gingerichin tutkimissa kirjoissa oli hyvin paljon merkintöjä marginaaleissa, korjauksia ja selvennyksiä. Näitä merkintöjä löytyi hyvin paljon myös De revolutionibuksen matemaattisimmista osista, jotka kuvailevat yksityiskohtaisesti kunkin planeetan liikettä. Monet kommenteista oli myös kopioitu useampiin kirjoihin, näin esimerkiksi opettaja-oppilasverkostoja pystyy seuraamaan satoja vuosia myöhemmin.

Muutama närkästynyt lukija on siteerannut marginaaliin Raamatun kohtaa, joka ainakin kirjaimellisesti tulkittuna puhuu Maan liikkumattomuuden puolesta – siinähän Jumala pysäyttää Auringon liikkeen taivaalla taistelun ajaksi. Kielteisesti aurinkokeskiseen järjestelmään suhtautuneita löytyi niin protestanttisten kuin katolistenkin oppineiden puolelta, tosin melkoinen osa De revolutionibuksen varhaisista käyttäjistä oli protestanttisen Wittenbergin yliopiston piiristä. Heistä Erasmus Reinhold käytti kopernikaanista mallia planeettojen sijaintia koskevien taulukkojen laskemisessa (Tabulae prutenicae, 1551), Rheticus puolestaan oli Kopernikuksen läheinen työtoveri tämän elämän viimeisinä vuosina. Hän myös kannusti Kopernikusta julkaisemaan mallistaan yksityiskohtaisen teoksen.

Katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalle De revolutionibus päätyi vasta 1600-luvulla, silloinkaan sitä ei kielletty kokonaan, vaan annettiin ohjeet yliviivattavista ja korvattavista kohdista. Tätä ohjetta näytetään seuratun lähinnä Italiassa, eikä sielläkään kovin suurella vakavuudella — esim. Galilei teki yliviivaukset niin hentoisesti, että allejääneen tekstin pystyi vaivatta lukemaan! Kovin laajalti Galilei ei kuitenkaan näytä De revolutionibusta lukeneen, hän ei ollut matemaattisena tähtitieteilijänä läheskään Kopernikuksen tasoa, vaan hänen ansionsa olivat muualla.

Kirjan lukijoista Kepler oli matemaatikkona aivan eri luokkaa, hän oli yksi heistä, jotka huomasivat ettei kopernikaaninen malli ollut lopulta sen tarkempi kuin ptolemaiolainen, eikä juurikaan yksinkertaisempi (molemmat koostuivat useiden ympyräliikkeiden yhdistelmistä). Tämä johtui pitkälle siitä, että sen enempää Kopernikuksella kuin Ptolemaioksella ei ollut tarkkoja havaintoja planeettojen paikoista käytettävissään. Yksi De revolutionibuksen varhaisista lukijoista, tanskalainen Tyko Brahe teki tällaisia havaintoja, jotka päätyivät lopulta hänen assistentilleen Keplerille. Niiden perusteella hän usean vuoden työn jälkeen johti kolme lakiaan, jotka kuvaavat planeettojen liikettä hyvin suurella tarkkuudella. Tämä vaati sen, että Kepler uskalsi korvata ympyräliikkeiden yhdistelmät ellipsiradalla.

Gingerichin teos kertoo paljon niin kirjojen varhaisista kuin myöhemmistäkin vaiheista. Yksi kuuluisimmista kirjaan liittyvistä episodeista tapahtui aivan alussa, painatustyötä valvomassa ollut Andreas Osiander pelkäsi aurinkokeskiseen malliin kohdistuvia reaktioita ja lisäsi siihen esipuheen, jossa kehotti tarkastelemaan esitettyä laskennallisena menetelmänä, ei todellisena mallina planeettojen liikkeestä. Tämä raivostutti Kopernikuksen yhteistyökumppanin Rheticuksen, joka yliviivasi esipuheen kaikista kauttaan pitkin Eurooppaa lähteneistä kirjan kopioista. Vuosien mittaan De revolutionibuksesta tuli kallis keräilykohde, joka saattoi päätyä niin varkauksien kuin väärennysten kohteeksi. Molemmista löytyy useita mielenkiintoisia esimerkkejä Gingerichin teoksessa.

The Book Nobody Read on ainakin tähtitieteen historiasta tai vanhoista kirjoista kiinnostuneelle hyvin mielenkiintoista luettavaa. Itse De revolutionibuksen sisältöä se ei kuitenkaan tarkastele kovin yksityiskohtaisesti, ei myöskään kirjan taustaa. Tässä yhteydessä voin suositella Raimo Lehden kirjaa Tanssi auringon ympäri (1989), joka myös tarkastelee kriittisesti monia De revolutionibukseen liittyviä tieteenhistoriallisia myyttejä.